Sitten siitä Nepan tilanteesta. Päivä kerrallaan mennään. Poni on ollut epäpuhdas ravissa nyt jo toukokuun loppupuolelta asti. Ponille on pistetty 3 kertaa Cartrophen ja kipuläkekuurin on myös saanut. Ravissa ontui ainakin eilen vielä. Lisäksi hampaiden tilannetta on seurattava. Sama vanha vaiva, EORTH vaivaa yläetuhampaita, eikä paremmaksi muutu, ellei hampaita poisteta. Lisäksi sillä on vanhaa, paikkailtua reikää siellä sun täällä, hammaskiveä ja yksi halkeamisuhassa oleva hammas, joka ei kuitenkaan ollut kevään eläinlääkärintarkastuksessa akuutisti halkeamassa. Koko ajan mulla on pieni stressi päällä ton hevosen takia. Mihin asti on varaa ja kuinka kauan kannattaa enää hoitaa? Onko hampaat ja jalat kuinka kipeät? Osaisipa poni puhua... Eläkkeellähän se on jo pääasiallisesti ollut pari vuotta, mutta ei olla vielä kertaakaan oltu näin pitkää aikaa pelkällä käyntiliikutuksella epäpuhtauden takia. Laitumella se lihoo ja paino ei tietenkään ole hyväksi etujalkojen nivelrikolle, tiedetään. Pitäisikö sen takia kuitenkaan pilata pappaponin iloa? Riistää siltä laidunelämä laumassa, alkaa pussittamaan ja verkottamaan heiniä ja silloin myös pakon sanelemana siirtyä yksintarhaukseen? Ei (eikä tallilla riittäisi tarhatkaan). Metabolinen oireyhtymä sillä myöskin saattaa olla eläinlääkärin mukaan. En epäile, pitäisi ottaa verikoe ensi kerralla. Hampailla on yhteys mahaongelmiin varmasti. Ponihan on useamman vuoden ajan käynyt päivittäisellä häntäpesulla laidunruohon syömiskauden ulkopuolella (koska kurapierut). En kyllä ymmärrä tuota tämänkesäistä lihomista, eihän ponilla ole enää edes hampaita suussa millä syödä :p Se ei todellakaan ole mikään kovin ahne. Poni saa tarhakautena yöksi shetlanninponin annoksen heinää karsinaan ja sekin on tallottuna suurimmilta osin aamulla karsinassa. Kai se lihoo ruuan näkemisestäkin...
Mutta eihän mun arki ole sentään pelkkää huolta ja murhetta. Aion osallistua lauantaina (15.7) ratsastusjousiammuntakisoihin Pyölissä. Kyseessä on meidän reeniporukan harjoituskisat. Osallistun Rutulla. Tavoitteenani on osua edes yhdellä ratakierroksella maaliin ja selvitä Rutun hitonmoisesta vauhdista pelkäämättä kuolemaa :'D Harjoittelu on jäänyt aika vähiin. Olen muistaakseni käynyt Rutun kanssa 2-3 kertaa radalla ja vasta viime kerralla alkoi tulla osumia. Katsotaan mitä tulee. Yritin muuten talvella totuttaa Nepanteriakin jousihommiin, mutta poni ei oikeen arvostanut koko touhua. Ei suostu lähestymään 20 metriä lähemmäs maalia ja sitten jos onnistuin roiskaisemaan nuolen matkaan, mentiinkin pian jo täyttä laukkaa kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Talvella lähestulkoon päädyimme ojaan... Tää homma on tosi haastavaa ja itse olen vielä aivan aloittelija koko hommassa. Hiton hauskaa ja jännää se on vaikkei osumia tulekaan usein.
 |
| Laitumellelaskussa esiteltiin kevätjuhlaliikkeitä. Kuvat (C) Tuuli |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan?:)