sunnuntai 13. elokuuta 2017

SM kisakatsomossa ja talkoohommissa


Lauantaina (12.8.2017) lähdin aamuseitsemältä ajelemaan kohti Orimattilaa. Orimattilan raviradalla järjestettiin siis ratsastusjousiammunnan SM-kisat. Oli varmaan kesän kuumin päivä, hiki virtasi. Paikan päällä pyörin hetken hukassa ennen kuin löysin oikeaan paikkaan. Olin aamulla unkarilaisen radan nuoltenkeräystiimissä ja kuvasin joka välissä kun kerkesin. Iltapäivällä olin myös SISU-radan loppupäässä nuoltenkerääjänä. Kameran 8GB:n muistikortti tuli täyteen kuvia. Videoida en tällä kertaa viitsinyt ottaa, sillä äiti otti pikkucanonin mukaan lomareissulleen ja mulle jäi vain järkkäri käyttöön. Kisaajia oli aika paljon ja päivän aikana nähtiin huikeita suorituksia. Ja voi hitsit miten mageita hevosia siellä oli. Oisin voinut napata minkä vaan niistä mukaan :D Tulokset päivittyvät tälle sivustolle.

Tietysti ehdottomia lemppari-ratsukoitani olivat haflinger ruuna Ruttu ja Nuppu sekä suomenhevostamma Silla ja Mallu.  Kumpikin ratsuista ovat Hempyölin tallin tuntihevosia. 

Myös huikean hienoa katseltavaa oli tämän ratsukon meno: Anni ja ratsunsa Netta.

maanantai 7. elokuuta 2017

Kurssipäivä

Tuommottisii oli tarkoitus osua.

Sunnuntaina
6.8.2017 olin Hempyölin tallilla ratsastusjousiammuntagurun Ali Ghoorcianin pitämällä unkarilaisen radan kurssilla. Osallistuin vain maasta-ammuntaan, sillä ilmoittauduin kurssille viimetingassa ja varaa hevosella osallistumiseen ei yksinkertaisesti ollut, sillä minulla oli juuri alla uuden jousen ja nuoliviinin hankintaprojekti. Tykkään muuten ihan hurjasti uudesta jousestani. Aiemmin käytin 30" Samick SKB jousta ja nyt sitten tulin hankkineeksi 35" Kaya Black Catin. Tilasin jousen Ruotsista Nocklägetistä. Hain jousen postista perjantaina töiden jälkeen ja lihakset oli töiden jäljiltä niin väsyneet etten saanut uutuudenkarheaa jousta jänteelle. Seuraavana aamuna, tarpeeksi levänneenä sain jousen kuntoon onneksi helposti kun en enää turhia arkaillut. Ehdin aamulla ennen viimeistä työpäivää ampua pari kuuden nuolen settiä pihalla.

Sunnuntaina saavuin tallille jo ajoissa ja tajusin unohtaneeni puhelimen kotiin. Hetken oli vähän orpo olo, mutta se unohtui pian kun päästiin reenaamaan. Saatiin jänteeseen väliaikainen nokkipaikka viritettyä ja sain Alilta tilaamani upean nuoliviinin käyttööni. Harjoiteltiin maneesissa ensin pari tuntia lyhyemmällä etäisyydellä, jonka jälkeen pääsimme radalle harjoittelemaan pitkälle ampumista. Korkealla olevaan tauluun front shottina en osunut kertaakaan, mutta back shottina muutaman kerran kun taulu oli lähempänä. Kaukaa ampuessa pitää miettiä jousikättä todella paljon ylöspäin. Nuolen lentorataa on mielestäni aika vaikea hahmottaa.

Maasta-ammunnan jälkeen mentiin syömään eväitä ja kunnostettiin hevosia. Muiden ratsastaessa keskityin ottamaan kuvia ja videoita. Hinku hevosen selkään kasvoi hurjasti ja valehtelisin jos väittäisin, etten ollut suurimmalle osalle kurssilaisista hieman kateellinen. Kaikki olivat niin huikean rohkeita, taitavia ja nopeita. Teki mieli vajota maanrakoon muistellessani surkeaa kisasuoritustani. Ei tästä mun hommasta taida koskaan kehittyä mitään... Alla näette askartelemani videon muiden suorituksista (linkki). Kurssipäivästä jäi kuitenkin hyvä fiilis, vaikka vettä tulikin suurimman osan iltapäivää taivaan täydeltä ja oltiin koko sakki kuin uitettuja mäyriä loppupäivästä. Surkeasta kielitaidostani (tai lähinnä epäonnistuneen ääntämisen ja sanojen unohtelun pelosta johtuvasta ujoudestani) huolimatta sain ainakin muutamia hyödyllisiä vinkkejä liittyen omaan asentoon ampuessa. Jousikättä reippaasti ylös kauas ampuessa, pieni etunoja vedon aikana (ei saa kumartua taakse), uloshengitys laukaisuvaiheessa, pidempi veto ja mitä näitä nyt oli. Porukka oli supermukava ja Alikin taisi suunnilleen ainakin ymmärtää mun kommunikointiyritykset, jotka koostuivat suurimmilta osin käsillä huitomisesta ja "yes", "ahaa" ja "thank you" hokemista :'D



Tänään (7.8.2017) innostuin ottamaan tuliterät jousivermeeni mukaan tallille ja jatkaa Nepan totutusyrityksiä. Kyytiin könyttyäni ajattelin, että miksipä en kokeilisi hommaa maastolenkin aikana. Nepa oli yllättävän rento ja luottavainen. Huomasin myös, että Kaya on ehkä jotenkin pehmeämpää materiaalia, eivätkä nuolet kolise sitä vasten kovaäänisesti kuten Samickin kanssa. Nuoliviine kulki myös näppärästi mukana. Rämpsyttelin, kolistelin, tein vetoa, heiluttelin jousta kädet sivuilla ja niin edelleen. Ja kreisi lehmäponi oli ihan tyyni. Alkoi vähän jo huolestuttaa, että onko se oikeesti kipeä kun se ei jaksa edes huitoa päällä paheksuvasti. Ketään ei tullut onneksi vastaan maastossa. Johan ne olis kattonu et mitä toi paikallinen Robin Hood-kylähullu taas duunaa... Ja vettä tuli taas kuin saavista kaatamalla heti kun istuin satulaan ja sade loppui kun pääsin takasin tallin pihalle. Jos poni vaikuttaa yhtä rauhalliselta ensi kerralla niin saatan vaikka riehaantua ja kokeilla josko se pysyisi hanskassa selästä ampuessakin :D Kayan paksusta kahvasta häiriintyneenä vuolin siitä veitsellä puolet pois kotona (ja samalla myös puolet vasemman käden etusormesta) ja nyt pähkäilen millä tavaralla päällystäisin tuon röpöläisen pinnan.


torstai 27. heinäkuuta 2017

Kaikenmoista puuhaa tällä viikolla

Maanantaina (24.7.2017) osallistuttiin Leevin kanssa naapuritallilla Marian valkkuun tai oikeastaan kyseessä oli yksityistunti. Matkalla Leevi oli vähän ihmeissään kun lähdettiin pihasta ilman hevosseuraa. Tultiin hyvissä ajoin paikalle. Leevi osoittautui vieraalla kentällä varsin hyvätapaiseksi otukseksi ja kulki muuten suoremmin uralla kuin kotikentällä :) Olihan se tosi jännittynyt ja otti pari hätäistä spurttia, mutta kulki paremmin kuin omistajan kanssa oltiin odotettu. Maria kävi kyydissä myös itse ja taisi tykätä. Saatiin vähän kotiläksyjä, meikäläisen on eritoten muistettava pitää kädet alhaalla.

Keskiviikkona kokeiltiin Leeville kolmipalaa ja en oikein osaa sanoa oliko se edestä parempi vai ei. Mentiin ympyrällä laukkaa jokin verran ja ulkotuesta huolimatta se taas valui ympyrällä ulos tietyssä kohtaa. Kotikentällä porttien ja kaverihevosten sijainnit tuntuvat vetävän puoleensa... Leevin ratsastuksen jälkeen hain Nepan ja lähdettiin ex-ravuri Heimon seuraksi ruunan ekalle maastokävelylle uudessa paikassa. Heimo käveli aika rivakkaa tahtia ja jäätiin Nepsun kanssa jälkeen. Sai edessä menijä voltata jonkin verran kun tappijalat ei pysyneet vauhdissa :'D Maasto meni leppoisasti ja harvinaista kyllä, ei tullut yhtäkään autoa vastaan.




Torstaina aamulla irtohypytimme omistajan kanssa Leeviä kentällä. Leevi oli suht innoissaan, muttei taas muistanut, että jalkojakin pitäisi nostaa eli hyppäämisestä tuli taas keilaamista. Yritettiin saada esteestä mahdollisimman kiinteän näköinen, että jalat nousisi... Nepan kanssa menin peltolenkin ja pääsin vielä kokeilemaan Ramiinia hetken kentällä käynnissä ja ravissa.

Ja sitten yleisesti olen kerännyt lantaa laitumelta ja treenannut maasta jousella omalla pihalla. Olen nyt panostnut 20 metrin etäisyydeltä ampumiseen. Pari kertaa olen osunut keskelle melkein puolivahingossa ja tänään aloin saada jo jonkilaista nippua aikaiseksi. Asennossani on paaljon korjattavaa, etenkin sormien avaamisessa ja jousikäden asennossa. Olen myös alkanut uudelleentotuttaa Nepaa jousiammuntaan. Ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että poni rauhallisena saan nokin jänteelle ja lyhyen vedon aikaiseksi vielä vapauttamatta nuolta. Seuraavan kerran tavoite olisi ampua lörtsyjä. Toivottavasti poni pysyisi rauhallisessa mielentilassa...



torstai 20. heinäkuuta 2017

Videopostaus


Tänään suuntasin tallille aamupäivällä noin kello 11. Tallilla vierähtikin mukavasti taas sen 6 tuntia ihan huomaamatta. Ensin kävin Nepan kanssa maastokävelyllä ilman satulaa, sitten lapakoin laitumelta 3 kottarillista kakkandeerusta ja lopuksi ratsastin vielä Leevin kentällä. Tein koko touhusta videopostauksen, joka näkyy yllä^. Ja jos ei näy niin tässä.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Ensimmäiset ratsastusjousiammuntakilpailuni


Osallistuin Rutulla lauantaina 15.7 ratsastusjousiammunnan harjoituskisoihin Hempyölin tallilla. Osallistujia oli yhteensä 10 ja sijoituin 7. sijalle. Taulupisteitä sain "huimat" 3 eli osuin kaksi kertaa pistekohtiin tauluissa, saaden toisesta taulusta 1 ja toisesta 2 pistettä. Kyseessähän oli korealainen rata (90 metriä pitkä) ja ensin single shot (1 taulu), sitten double shot (2 taulua, front- ja backshot) ja sitten serial shot (3 taulua). Kaikki pisteeni sain kolmen taulun radalta. Joka radalla menimme 2 laukkaa. Yhteispisteitä tuli 12,06 ja aika oli nopeimmillaan 9,32 (en osunut sillä kerralla).

Ilma oli hyvä ja Ruttu kulki tuttuun tapaansa vakaasti kuin juna, eikä ollut lainkaan kiinnostunut yleisöstä. Tavoitteeni oli saada joka laukalla yksi osuma. Tavoitteeseen en päässyt (en edes lähelle). Osumat jäivät olemattomiksi ja en uskaltanut kunnolla ampua haamutauluun vasemmalle, joten nuolet lensivät oikealta ohi. Lisäksi nokitukseni oli hevosen vauhtiin nähden aivan liian hidas ja vedon pituudellakaan ei voi kehua. Ja kuvistakin huomaa, kuinka jousikäteni jostain syystä lähtee viemään jousta vinoon vedon aikana. Maasta käsin en ole tätä ongelmaa huomannut. No jos jotain hyvää täytyy etsiä niin parannettavaa jäi ainakin ensi kisoihin ja olen oppinut olemaan kevyessä istunnassa Rutun laukassa. Lisäksi olen alkanut luottaa enemmän Rutun jarruihin ja vauhtikaan ei enää pelottanut kuin ennen.

Muiden suorituksia oli kiva seurata. Paikalla oli kaksi supernopeaa issikkaa, joista toinen taisi rikkoa rataennätyksenkin :D Söpöjä poniineja. Vaikkei menestystä kisoista tullutkaan, nälkä kasvaa kokoajan tätä lajia kohtaan ja odotan innolla Alin unkarilaisen radan kurssia Pyölissä 6.8. Itse tulen vain maasta-ampuen, mutta muiden suorituksien seuraamisestakin on isosti hyötyä.




Kaikki ylläolevat kuvat (C) Helena L
Jännä, että jotain khatrantapaista löytyy hevosen selässä, muttei maasta ammuttaessa.



Ylläolevat kuvat (C) Susanna Kuusela


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Esittelyssä: Neitokakaduni

Takana Tiuhti, edessä Juuso
Pienimuotoiseen parveeni kuuluu tällä hetkellä neljä neitokakadua: Onni, Josefiina, Juuso ja Tiuhti. Kevättalvella 2016 näin facebookissa ilmoituksen, jossa paikallisen vanhainkodin neitokakadupariskunta etsi uutta kotia. Lintujen hoitaja oli jäämässä eläkkeelle. Joissain asioissa olen hyvin äkkipikainen ja päättäväinenkin. Mun oli vaan saatava nämä linnut, etteivät joudu huonoon kotiin. Laitoin viestiä ja lähdinkin jo saman viikon aikana katsomaan lintuja. Ja niinhän siinä kävi, että linnut lähtivät mukaani heti.

Onni ja Josefiina olivat entisessä kodissaan ulkoilleet häkkinsä ulkopuolella huoneessa vain harvoin, joten ensi alkuun lintujen oli vaikea ymmärtää, että häkin avoimesta ovesta olisi päässyt pois. Linnuilla kestikin kaksi viikkoa tulla häkistä ulos. Josefiinasta kehittyi taitava lentäjä, mutta Onnilla on yhä vaikeuksia nousuissa ja laskeutumisissa ja se harvemmin vapaaehtoisesti lentääkään. Tiuhtin kanssa ystävystyttyään se on kyllä paljon aktiivisempi kuin aiemmin :)

Juuso ja Tiuhti tulivat minulle nyt kesällä 2017 ja kotiutuivatkin heti loistavasti. Pojat alkoivat heti uteliaina tutkimaan uutta ympäristöä ja tekemään tuttavuutta Onnin ja Josefiinan kanssa. Olin todella yllättynyt siitä miten reippaita pojat olivatkaan. Onni ja Josefiina ovat olleet paljon varautuneempia ja tuntuvat syvästi järkyttyvän kaikesta uudesta. Laitoin kaksikolle joskus uuden lelun häkkiin ja meni viikko ennen kuin kumpikaan uskaltautui edes samalle orrelle :'D Tiuhti ja Onni tulivat minulle Kodinvaihtajat ry:n kautta. Tämänkin ilmoituksen bongasin facebookista. Kaksikon entinen omistaja oli ilmeisesti joutunut luopumaan linnuista sairauden takia. Pojat ovat äänekkäitä ja eloisia kavereita. Tiuhti ja Juuso lyöttäytyivät yhteen lähes heti ja ovat nykyään kuin paita ja peppu. Linnut myös muistuttavat kovasti toisiaan ja joskus saakin katsoa kahteen kertaan kumpi on kumpi.

Kaikki lintuni ovat siis kodinvaihtajia. Tiuhti on porukan kesyin ja onkin pari kertaa lentänyt päälaelleni. Kukaan linnuista ei erityisemmin rakasta ihmisen seuraa, mutta lähes kaikki saan houkuteltua hirssitähkän avulla kädelleni. Onni ja Juuso ovat melko epäileväisiä ja saattavatki uhata purra jos liikautan sormeani hirssin syönnin lomassa. Josefiinaa on helpompi motivoida ruualla ja se mieluummin väistääkin kuin turvautuu hyökkäykseen.

Tiuhti on (ainakin omasta mielestään) porukan pomo. Se toisinaan jahtaa Juusoa vapaana ollessaan. Onni jumaloi Tiuhtia ja seuraa sitä joka paikkaan :D Juuso yrittää toisinaan lauleskella Josefiinalle, mutta Josefiinaa ei kiinnosta. Josefiina on porukan pahnanpohjimmainen ja viihtyy paljon yksikseen tai sitten "sopivan hajuraon" päässä Juusosta. Onnilla on aikalailla vain yksi tietty laulunpätkä, jota se ennen lauloi paljonkin. Nykyään sitä kuulee harvemmin. Juuso yrittää tehdä vaikutusta Josefiinaan omanlaisella "tirputuksellaan". Tiuhti laulelee vähän samaan tyyliin kuin Onni, mutta paljon melodisemmin. Ja lisäksi joko Tiuhti tai Juuso osaa imitoida palovaroitinta lintumaiseen tyyliin :D En ole vaan vielä saanut selvää kumpi on kyseessä (ääni loppuu kun avaan oven).

Josefiina on noin 13 vuotta, Onni 12 ja Tiuhti sekä Juuso ovat kumpikin arvioitu noin 10-vuotiaiksi. Onnilla ja Josefiinalla on ollut kokoajan pieniä sulkapeiteongelmia eli kaljuja laikkuja kainaloissa, selässä ja jaloissa. Onneksi kyseessä ei vaikuta olevan mitään tarttuvaa, sillä Tiuhti ja Juuso ovat säilyttäneet sulkapeitteensä siistinä. Josefiina on linnuista ainut, jolla on rengas. Sillä on avorengas, jossa lukee SE ja joitain numeroita eli oletan kirjainyhdistelmän viittaavan Ruotsiin linnun syntymämaana. Tiuhtilla puuttuu kynsiä muutamasta varpaasta ja yksi kynsi on kasvanut vääntyen ylöspäin eli jonkinlainen tapaturma sille on joskus näyttäyt tapahtuneen. Menoa kynsien puuttuminen ei haittaa onneksi yhtään.

Tiuhti & Onni

Josefiina
Tiuhti & Onni
Tiuhti & Onni

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ikä ei tule yksin

Hupsista. Siitä on vierähtänyt jo yli vuosi kun olen viimeksi blogiin kirjoitellut. Noh, koitetaan korjata asia :D Aion muuttaa blogin tyyliä nyt kokonaisvaltaisemmaksi, ei siis enää pelkästään Nepan arkeen keskittyväksi. Aion antaa yhä suuremman roolin ratsastusjousiammuntaharrastukselleni ja pienelle neitokakaduparvelleni. Nepan kuulumisia jaan toki kuten ennenkin, ei hätää.

Sitten siitä Nepan tilanteesta. Päivä kerrallaan mennään. Poni on ollut epäpuhdas ravissa nyt jo toukokuun loppupuolelta asti. Ponille on pistetty 3 kertaa Cartrophen ja kipuläkekuurin on myös saanut. Ravissa ontui ainakin eilen vielä. Lisäksi hampaiden tilannetta on seurattava. Sama vanha vaiva, EORTH vaivaa yläetuhampaita, eikä paremmaksi muutu, ellei hampaita poisteta. Lisäksi sillä on vanhaa, paikkailtua reikää siellä sun täällä, hammaskiveä ja yksi halkeamisuhassa oleva hammas, joka ei kuitenkaan ollut kevään eläinlääkärintarkastuksessa akuutisti halkeamassa. Koko ajan mulla on pieni stressi päällä ton hevosen takia. Mihin asti on varaa ja kuinka kauan kannattaa enää hoitaa? Onko hampaat ja jalat kuinka kipeät? Osaisipa poni puhua... Eläkkeellähän se on jo pääasiallisesti ollut pari vuotta, mutta ei olla vielä kertaakaan oltu näin pitkää aikaa pelkällä käyntiliikutuksella epäpuhtauden takia. Laitumella se lihoo ja paino ei tietenkään ole hyväksi etujalkojen nivelrikolle, tiedetään. Pitäisikö sen takia kuitenkaan pilata pappaponin iloa? Riistää siltä laidunelämä laumassa, alkaa pussittamaan ja verkottamaan heiniä ja silloin myös pakon sanelemana siirtyä yksintarhaukseen? Ei (eikä tallilla riittäisi tarhatkaan). Metabolinen oireyhtymä sillä myöskin saattaa olla eläinlääkärin mukaan. En epäile, pitäisi ottaa verikoe ensi kerralla. Hampailla on yhteys mahaongelmiin varmasti. Ponihan on useamman vuoden ajan käynyt päivittäisellä häntäpesulla laidunruohon syömiskauden ulkopuolella (koska kurapierut). En kyllä ymmärrä tuota tämänkesäistä lihomista, eihän ponilla ole enää edes hampaita suussa millä syödä :p Se ei todellakaan ole mikään kovin ahne. Poni saa tarhakautena yöksi shetlanninponin annoksen heinää karsinaan ja sekin on tallottuna suurimmilta osin aamulla karsinassa. Kai se lihoo ruuan näkemisestäkin...

Mutta eihän mun arki ole sentään pelkkää huolta ja murhetta. Aion osallistua lauantaina (15.7) ratsastusjousiammuntakisoihin Pyölissä. Kyseessä on meidän reeniporukan harjoituskisat. Osallistun Rutulla. Tavoitteenani on osua edes yhdellä ratakierroksella maaliin ja selvitä Rutun hitonmoisesta vauhdista pelkäämättä kuolemaa :'D Harjoittelu on jäänyt aika vähiin. Olen muistaakseni käynyt Rutun kanssa 2-3 kertaa radalla ja vasta viime kerralla alkoi tulla osumia. Katsotaan mitä tulee. Yritin muuten talvella totuttaa Nepanteriakin jousihommiin, mutta poni ei oikeen arvostanut koko touhua. Ei suostu lähestymään 20 metriä lähemmäs maalia ja sitten jos onnistuin roiskaisemaan nuolen matkaan, mentiinkin pian jo täyttä laukkaa kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Talvella lähestulkoon päädyimme ojaan... Tää homma on tosi haastavaa ja itse olen vielä aivan aloittelija koko hommassa. Hiton hauskaa ja jännää se on vaikkei osumia tulekaan usein.



Laitumellelaskussa esiteltiin kevätjuhlaliikkeitä. Kuvat (C) Tuuli

SM kisakatsomossa ja talkoohommissa

Lauantaina (12.8.2017) lähdin aamuseitsemältä ajelemaan kohti Orimattilaa. Orimattilan raviradalla järjestettiin siis ratsastusjousiammu...